Vuoden 2016 toukokuussa julkaistu Stellaris on avaruusstrategiapeli, joka asettaa odotukset korkealle huikealla trailerillaan. Kyseessä ei ole mikä tahansa menneiden vuosien strategiajulkaisu, vaan todella päivittynyt versio. Viralliset pelinarvostelijat eivät loppujen lopuksi kuitenkaan olleet pelistä niin innoissaan siihen tutustuttuaan.

Asiantuntijoiden arvosteluista huolimatta peli on saanut erilaisen vastaanoton itse pelaajilta. Moni käyttäjä pitää peliä täytenä kymppinä, mutta myös muutamia nolla-arvioita on nähtävissä arvioiden joukossa. Julkaisun on valmistanut Paradox Development Studio.

Nauti jännittävästä seikkailusta

Pelin alkuosa on jaettu kahteen vaiheeseen. Ensimmäisessä osassa pelaajan täytyy lähettää tiedealuksia tutkimaan uusia paikkoja, suorittamaan erilaisia tehtäviä sekä asuttamaan uusia planeettoja. Tämä on kriitikkojen mukaan yksi pelin hauskimmista puolista, sillä uusien alueiden tutkiminen on kivaa, tehtävät hyvin laadittuja, taidokkaasti kuvailtuja ja sen lisäksi interaktiivisia oman lajin sekä sen kehittymisen kanssa. Samalla muiden lajien löytäminen ja niihin tutustuminen on antoisaa.

Tehtävät ovat monipuolisia, sillä pääset muun muassa etsimään toisen lajin kadonneita pyhiä tekstejä, jotka sitten oma lajisi kokee typeriksi ja huonosti kirjoitetuiksi eikä halua palauttaa tekstejä alkuperäiselle lajille. Tämä aiheuttaa osapuolten välille kitkaa koko loppupelin ajaksi oman lajisi epädiplomaattisuuden takia. Oli tapahtuma sitten sattumaa tai ei, se tuo julkaisuun tarinaan syvyyttä, joka tekee vaikutuksen.

Strateginen osuus tulee ilmi toisessa vaiheessa

Alkupelin toinen jännittävä puoli on oman valtakunnan rakentaminen ja päätös siitä, kuinka sen haluat tehdä. Homma on tuttu strategiapeleistä, mutta tässä pelissä mennään valtakunnan rakennusstrategiaan vielä syvemmin. Pelaajan on pidettävä kurissa eri planeettojen populaatioita laittamalla ne töihin ruuan ja mineraalien tai energian puolesta, rakentaa tehtaita sekä raivata maata tulevaisuuden rakennuksia varten ja lähettää valtausaluksia muille planeetoille.

Omien planeettojen populaatioiden liikuttaminen planeetoilla resurssien maksimoimiseksi on hauskaa ja helppoa, mikä saa pelin alun etenemään nopeasti. Yksityiskohtaisuutta peliin tuo se, että kaikilla populaatioilla on omat ideologiansa. Jos siis alat kehittää esimerkiksi individualistisia viitteitä omaavaa populaatiota, he eivät pidä maan jakamisesta orjien kanssa eivätkä tule olemaan iloisia, jos käsket heidän tehdä niin.

Eri lajeilla on myös omat mieluisimmat ympäristönsä, joissa ne haluavat mieluiten asua. Et esimerkiksi voi laittaa aavikkolajia asumaan meressä etkä päinvastoin. Jossakin toisessa pelissä tämä voisi rajoittaa pelinkulkua ja omien lajien kasvamista, mutta Stellariksessa voit löytää tutkimusmatkoillasi muita primitiivisiä lajeja muilta planeetoilta. Voit joko alistaa heidät ja ottaa heidät orjiksi tai voit istuttaa heidät omaan valtakuntaasi kansalaisiksi lajisi jatkoksi. Tässä pelissä monilajinen kasvu on keskiössä – toisin kuin monissa muissa peleissä, joissa se on mahdotonta tai jopa tiellä. Stellariksessa se on toivottavaa ja tuo peliin lisää väriä.

Keskivaiheilla peli hidastuu kovin

Pelin alku on siis erittäin lupaava ja täynnä erilaisia mielenkiintoisia ajatuksia, jotka monista muista avaruusstrategiapeleistä jäävät uupumaan. Kriitikot ovat kuitenkin kritisoineet peliä sen vauhdin hidastumisesta pelin keskipaikkeilla. Noin viiden tai kuuden planeetan valloittamisen jälkeen pelaaja on rakentanut mukavankokoisen valtakunnan, mutta toiminta hidastuu huomattavasti. Tämä johtuu siitä, että jos muut lajit ovat sinua vahvempia, he luultavasti julistavat sodan. Jos he ovat pelaajan lajeja heikompia, mitään ei välttämättä tapahdu tunteihin.

Peli onkin parhaimmillaan moninpelinä, jossa eri lajeilla pelaavat voivat hyökkäillä toistensa kimppuun, milloin vain. Yksinpelaaja saattaa kyllästyä pelatessaan juuri siksi, ettei tietokoneen vastus välttämättä ole tarpeeksi aktiivinen tai älykäs pelin toiminnan ylläpitämiseen.

Yksi suurimpia ongelmia on, että eri valtakunnat rakennetaan sotaa varten, mutta koko sotimisen konsepti on hieman retuperällä. Ennen sotaa asetettavat tähtäimet ovat liian suuria tavoitettavaksi, joten niiden suorittamiseen kuluu ikuisuus. Pienempiä tavoitteita ei pysty asettamaan. Tämän lisäksi syy sotimiseen tuntuu turhalta, sillä jokaisen planeetan omat voimavarat tasapainottuvat sen sisällä, eivät kaikkien omien planeettojen kesken tai edes koko universumin kesken.

Edellä mainitun lisäksi oman allianssin jäsenien sodista on mahdotonta päästä pakenemaan, mikä voi tarkoittaa oman valtakunnan tuhoa ilman mitään täysin todellista syytä. Jos itse ei ole aloittanut sotaa toista vastaan, vaan se on ollut jokin oman allianssin jäsenistä, ei voi myöskään antautua.

Keskipaikkeilla pelissä tylsyys johtuu myös siitä, että sotimisen lisäksi peli ei tarjoa monia syitä muiden lajien kanssa toimimiseen tai tapaamiseen. Tavaroiden myyminen tai esimerkiksi salaliittoteorioiden tekemisellä ei ole pienintäkään sijaa Stellariksessa.

Yhteenveto

Stellaris tarjoaa monia mullistavia ajatuksia ja käytäntöjä avaruusstrategiapelien genreen. Peli alkaa erinomaisesti. Hauskaa sekä mielenkiintoista tekemistä on paljon, mutta pelin keskivaiheille päästessä peli lässähtää huomattavasti, kun loppupeli keskittyy toisinaan hieman merkityksettömänä sotimiseen muiden kanssa – tai sotimisen alkamisen odotteluun.

Peli ontuu myös monissa pikkuasioissa, kuten keskivaiheen jälkeisen lajien kohtaamisen puuttumisessa sotimista lukuun ottamatta. Stellaris toimii mahdollisesti paremmin moninpelinä, jolloin myös keskivaiheen jälkeen pelissä on enemmän toimintaa. Yksinpelinä peli toimii mainiosti ainakin puoleen väliin saakka erilaisia lajeja löytäessä ja tehtäviä suorittaessa.